maanantai 7. kesäkuuta 2010

Peitto

Tervehdys taas pitkästä aikaa!
Olen suorastaan hurahtanut näihin "Isoäidin neliöihin". Niitä on kiva virkata ja valmista jälkeä tulee suit sait.
Aiemmin mietin, että niiden virkkaaminen ja lopulta yhdistäminen on hankalaa. Varsinkin ajatus siitä, että jokaisen kerroksen jälkeen pitää neliössä vaihtaa väriä.
Mutta se onkin yllättävän helppoa Pidän lankakeriä tasapohjaisessa kassissa, joka pysyy pystyssä, jolloin kerät pyörivät itsekseen kassissa. Pidän myös koko ajan kaikkien eriväristen kerien langanpäätä sylissäni jolloin värin vaihto sujuu nopsaan eikä tarvitse koko ajan olla penkomassa kassista oikean väristä kerää. Joku muovikassi on paljon hankalampi.
Suunnittelen ensin kuinka ison peiton haluan tehdä. Sitten ryhdyn virkkaamaan neliöitä ja kun niitä on valmiina
esin peiton leveyden verran, ompelen palat yhteen pitkäksi letkaksi. Sitten teen seuraavan letkan jne jne.
Muutaman valmiin letkan jälkeen ompelen letkat pitkästä sivusta yhteen. Näitä vaiheita toistan kunnes peitto on halutun mittainen.
Olen malttamaton ja haluan saada valmista nopeasti ja olen huomannut, että kun peitto valmistuu samalla kun virkkaan lisää neliöitä, niin jaksan tehdä työn loppuun.
Päinvastoin kuin jos tekisin ensin kaikki neliöt valmiiksi ja sitten vasta rupeaisin kasaamaan peittoa.

2 kommenttia:

  1. Aivan upea! Vielä ihanampi, kuin paloista vielä näki.

    VastaaPoista
  2. ihanat värit ja loistava idea, täytyy itsekin kokeilla!

    VastaaPoista