keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Janina Kallion "Passeggiata"

Seuraava huivi valmiina!
Rakastan Janina Kallion huiveja! Suurin syy lienee se että ovat helppotajuisia ja mukavia tehdä.
Tämän helpommaksi ei huivin malli enää juuri voi tulla.
Levennykset reunoissa ja kahden värin raidoitus siinä se.
Lankana: Sandnes Garn Alpakka Silke

Tässä ensimmäisessä kuvassa värit ovat oudot, varsinkin tuo viininpunainen näyttää ihan mustalta.


Jätin harmaan osuuden tarkoituksella pienemmäksi tuossa ulkoreunassa koska halusin tuon viininpunaisen osuuden suuremmaksi kuin harmaan.
Huivin mitat: pituus 213 cm - leveys n 35 cm (alkuperäisessä mallissa leveys on n 50 cm).


Saa nähdä kuinka pitkään jatkuu neulomisinspiraatio. Se tuppaa loppumaan aina välillä. Mieli tekisi tehdä vielä ainakin toinen Janinan huivi.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Vertices Unite- huivi valmis

Järvenpäässä sijaitseva Lentävä Lapanen- neulekahvila on aivan ihana paikka.
Ihania lankoja, hyvää kahvia ja suussa sulavia leivonnaisia.
Siellä tulee käytyä kyllä todella usein.
Lapasen Taija ja Tarja keksivät perustaa ryhmän jossa neulotaan yhdessä Stephen Westin suunnittelemia Vertices Unite- huiveja.
Innostuinpa minäkin ja suureksi hämmästyksekseni into riitti saamaan huivini valmiiksi asti. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys kun eivät ole parhaita puoliani.
Kokoa tällä huivilla on yli 2 m ja leveyttäkin puoli metriä.

maanantai 26. syyskuuta 2016

"Hopealusikasta koruksi"

Viime viikonloppuna Keravan aikuisopiston tiloissa pidettiin "Hopealusikasta koruksi"- kurssi.
Osallistuin samaiselle kurssille myös puoli vuotta aiemmin ja ihastuin valtavasti.
Oli kiva luoda jotain uutta vanhoista perinnöksi jääneistä hopea-aterimista, joilla ei ollut muuta käyttöä kuin pölyttyä kaapissa.
Oli helpottavaa kun muutamat perusasiat olivat jo tiedossa aiemman kurssin ansiosta ja pääsin melko nopsasti vauhtiin tekemisessä.
Uusiakin ideoita kurssilla löytyi ja pääsin astetta vaikeampiakin tekniikoita kokeilemaan ja toteuttamaan.


Erilaisista lusikanvarsista tehtyjen korviksien kanssa oli helpointa ja turvallisinta aloittaa. Tuli tekniikka taas tutuksi.

Seuraavaksi tein tämän melko perinteisen lusikanpesäkaulakorun. Twistinä tuo lusikkapohjan raapiminen terällä. Tykkään itse kovasti lopputuloksesta ja tekniikan helppoudesta. Kerrankin ei haittaa kun tulee naarmuja ja jälkiä ;)

Tämän lusikkakorun kanssa tein töitä pitkään kun yritin epätoivoisesti kiepauttaa vartta lenkiksi ja lusikkapesän eteen. Se ei vaan suostunut tottelemaan millään ja lopulta ratkaisin asian niin että katkaisin varren kokonaan ja laitoin sen lyhennettynä ja irrallisena lusikkapesän eteen. Kummallisen mattapintaiselta näyttää tuo varren ruusukoriste kuvassa, todellisuudessa se on yhtä kiiltävä kuin pesäkin.

Nämä pikkulusikoiden perinteistä perinteisemmät ruusuvarret ovat mielestäni todella kauniita.

Löysin lusikkavarastostani vähän erikoisemmat teelusikat joissa pesäosa on koristeltu myös nurjaltakin puolelta. Harmi vaan etteivät nuo helmet meinaa millään pysyä tällä kuperalla puolella kun tarkoitus on pitää korua juuri näin päin. Täytyy kehitellä joku kikka siihen.

Kunhan lusikka on tarpeeksi koristeellinen, ei tarvita välttämättä monimutkaista tekniikkaa jotta saadaan mielenkiintoinen lopputulos aikaan. (Näissä ei ole mitään väriä vaan niihin heijastuu kuvatessa värejä).
Näissä on vain varsi käännetty lenkille.

Varastosta löytyi myös jälkiruokahaarukoita ja ensimmäistä kertaa kokeilin niiden hyödyntämistä.
Varsi on ainoastaan katkaistu ja käännetty lenkille. Piikkien kääntäminen olikin aikamoinen haaste kun isolla työkalulla se ei onnistu ja pienellä työkalulla taas oli haasteellista saada tarpeeksi voimaa mukaan. Näihin tulee vielä lisäkoristeeksi jotain helmiä, lusikanvarsikoristeita tms.

Ehkä kaikkein mielenkiintoisin uutuus minulle oli tämä tekniikka. Ensin paukutin lusikkapesät littanoiksi, sitten liimasin opettajan teholiimalla kauniista teelusikoista leikatut varret niihin.
Vasemmanpuoleisen lusikan varren jätin sen verran pitkäksi että sen pystyi kääntämään lenkiksi.
Oikeanpuoleisiin valitsin varret joissa on tuollainen lenkki itsessään.
Näihin täytyy vielä keksiä ketjut/nauhat/nyörit tms jotka sopivat niihin jetsulleen.

Kurssi oli taas aivan ihana!
Näiden korujen tekeminen oli kivaa, haasteellista ja onnistumisen iloa antavaa.
Tuskin maltan odottaa seuraavaa kurssia.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Lusikkakurssilla

Meille tuli vuoden alussa postiluukusta Keravan aikuisopiston kurssiesite.
Hämmästyin suurta, erilaisten kurssien määrää (varsinkin kädentaitopuolella).
Olen jo kauan ihaillut erilaisia koruja jotka on tehty hopea- tai alpakkalusikoista ja heti kun silmäni osuivat esitteen kohtaan "Lusikasta koruksi" ilmoittauduin samantien.
Tyttäreni Ulla ilmoittautui myös ja kiva olikin kun sain kaverin kanssa pohtia ja pähkäillä.
Aluksi tuntui että eihän tästä tule mitään mutta siitä se sitten kuitenkin pikkuhiljaa lähti käyntiin ja homma rupesi sujumaan.

Tällaista sain viikonlopun aikana aikaiseksi:

Tässä on lusikan varsi katkaistu, leikkuukohta hiottu ja varsi käännetty lenkiksi.

Tässä on tehty sama ja varteen lisätty lenkki ja siitä roikkumaan helmi. Löysin varastostani mm noita ihania helmiä joissa yläosa on metallinvärinen ja alaosa lasia. Lusikan pesään heijastuu kivoja kuvioita helmestä.

Myös varresta saa tehtyä korun. Tuohon lisään vielä joko ketjun tai vahanauhan ja koristeeksi helmen/helmiä.

Tämä kielovarsi ei kaipaa mitään lisäkoristeita, ketju riittää.

Näiden lusikoiden pesät olen hionut karhunkielellä. Sillä saa tyylikkään himmennyksen. Kuva ei tee niille kyllä mitenkään oikeutta. Yhdistän nämä jollakin tavalla toisiinsa ja teen isomman kokonaisuuden näistä.

Suurin "urakka" oli tämä setti eli kaulakoru ja rannekoru. Näissä molemmissa on hyödynnetty lusikoiden varsia.


Rannekorussa lusikoiden varret on taivutettu kaareviksi että ne asettuvat kauniisti ranteen ympärille.

Tässä vielä molemmat yhdessä:

Ihanaa hommaa mutta ihan kotona tehtäviksi eivät sovellu. Sen verran nimittäin tarvitaan erikoisvälineitä näiden tekemiseen.
Ihastuin kuitenkin ikihyväksi näihin niin että syksyn kurssille aion myös osallistua (jos siis sellainen järjestetään)

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Massakurssilla 5.3.

Pitkästä pitkästä aikaa osallistuin Pörrön (Sahlberg) kurssille jonka aiheena oli Massakorujen värjäys alkoholimusteilla.
Oon tehnyt yleensäkin massakoruja viimeksi varmaan joskus pari vuotta sitten. Jotenkin se van jäi kaiken muun askartelun alle.
Mutta nyt päätin elvyttää uudelleen tätä ihanaa hommaa.

Vauhdilla edettiin ja paljon saatiin kurssilla aikaiseksi.
Tässä kuvia kurssin töistä:

Kurssilaisten töitä uuniin menossa.

Tässä omat aikaansaannokseni odottamassa nauhaan pujottamista ja korviskoukkujen asennusta.

Lähikuvaa ensimmäisestä helmisatsista

ja tässä toisesta

Riipus ja muutama helmi tehtyinä jämämassasta.

Valmis helminauha n:o1

Ja n:o 2

Tässä vielä molemmat

Oon tosi tyytyväinen että opin tämän tekniikan ja lopputuloskin tyydyttää.

Kiitos Pörrö!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Hääpäivämatkalla Tallinnassa

39- vuotishääpäiväämme juhlistimme hotellimatkalla Tallinnaan.
Aikainen aamuherätys ja sitten Länsisatamaan ja Eckerö Line:n Finlandia- laivaan.
Aloitimme matkan runsaalla aamiaisella joten Tallinnassa ei tullut kiirettä ruokailemaan.
Tavarat hotelliin joka oli Viru- hotellin lisäsiipeen rakennettu Estoria.

Taidemuseo Kumu:ssa olemme käyneet kerran aiemminkin mutta siitä on jo useampia vuosia joten sen olimme ottaneet ensimmäisen päivän kohteeksemme.
Virukeskuksen edestä löytyi lähin ratikkapysäkki ja siitä hyppäsimme n:o 1:n ratikkaan jolla pääsimme Kadriorgin puistoon.
Kävelimme Kumuun ja sitten tutustumaan 3 eri kerroksessa oleviin tauluihin ym teoksiin.
Siellähän saisi kulumaan vaikka koko päivän.




Kadriorgin linna on kaunis rakennus ja sen puisto varsinkin kesällä on upea


Ratikalla takaisin hotellille ja hetkeksi huilaamaan ja jalat oikomaan.

Sää Tallinnassa oli sateinen kuten huoneemme ikkunasta otetuista kuvista näkyy

Vanhassa kaupungissa tuli käveltyä useampaankin otteeseen.






Sieltä löytyi mm aivan ihana Art Cafe, kahvila/ravintola jossa on taideteoksia näytteillä ja myynnissä. Seinälle heijastetaan vanhoja mykkäelokuvia ja sisustus on ihana.

Rakas matkakumppanini jo 39 vuoden ajan.

Shoppailu Vanhassa kaupungissa tekee näin iloiseksi ;)

Toisen päivän ohjelmaksi olimme valinneet käynnin Karnaluksissa tuossa kaikkien suomalaisnaisten toivekohteessa (ainakin käsitöitä harrastavien).
Erikoismaininnan kohde ansaitsee syystä että se oli Pekan idea!!!!

Olin toki monta kertaa itsekin ajatellut että siellä pitäisi päästä käymään mutta yksin en ollut uskaltanut mennä kun jotenkin jännitin julkisilla välineillä kulkemista (turhaan).
No mutta nyt oli oma matkakumppani turvana.
Samalta pysäkiltä hyppäsimme ratikkaan n:o 4 jolla päästiin ihan Karnaluksin lähelle.
Voi maammelaulu mikä paikka!
Siellä oli kaikkea mitä käsityöihmiset, ompelijat, korujen tekijät jne jne vain voivat kuvitella.
Siellä(kin) olisi saanut kulumaan vaikka kuinka monta tuntia mutta tällä kertaa halusin lähinnä vain tutustua paikkaan että tiedän jatkossa mitä sieltä löytyy.
Neulelankoja oli hyllymetreittäin ja pahvilaatikoittain. Sain hillittyä itseni ja ostin lähinnä tuliaisiksi tyttärelle muutamia keriä villalankaa.
Ompelulankoja, vetoketjuja, neppareita jne jne jne loputtomiin.
Ostin nappipuolelta joitakin korutarvikkeita, niitäkin aika hillitysti.

No, seuraavalla kerralla tiedän kuinka sinne mennä ja mitä sieltä saa.

Loppukohteeksi valitsimme Kalasataman/ Kalamajan.
Olin lukenut siitä paljon juttuja eri naistenlehdistä ja kuvittelin että siellä aukeaa oikea kahvila/ravintola/shoppailuparatiisi.
En tiedä veikö taksikuskimme meidät väärään paikkaan (tuskin) mutta periltä löysimme ainoastaan yhden rakennuksen missä oli kahvila/ravintola ja sen vieressä kauppa, jonne halusin ehdottomasti päästä. Olin nimittäin lukenut ja nähnyt siitä kuvia lehdissä.
Jep jep!
Koska oli maanantai, se oli TIETYSTI kiinni!
Oli aika kylmä ilma ja tuuli tuiversi joten päätimme mennä siihen kahvilaan syömään jotain.
Höyryävän kuuma kalakeitto maistui taivaalliselta ja pettymys kaupan kiinniolosta haihtui.

Meillä oli reilusti aikaa ennenkuin laivamme lähtisi takaisinpäin joten kävelimme kaikessa rauhassa laivaterminaaliin ja istuimme odottelemaan laivaan pääsyä.
Eipä tuolla Finlandialla kovin reilusti satamassaoloaikaa jää kun uudet matkustajat jo odottelevat portin takana kun edelliset matkustajat vasta poistuvat laivasta.

Vielä viimeiset tax free ostokset laivalta ja taksilla satamasta kotiin. Väsyneinä mutta tyytyväisinä.
Kiitos Pekka ja Tallinna.

torstai 15. lokakuuta 2015

Blogini tarina

Sain Lentävän Lapasen (neulekahvila Järvenpäässä) Tainalta ja Tarjalta blogihaasteen. Tarkoitus on kertoa  oman blogin synnystä ja muusta blogiin liittyvästä.

Pakko oli luntata tuolta listasta koska olen ensimmäisen postauksen tänne laittanut ja vuosi on 2010! Jestas!
Siis viisi vuotta on tämä blogi ollut jo olemassa.
Tämä blogi syntyi rinnakkaisblogiksi tuolle Merkkublogille, joka on ollut olemassa jo paljon kauemmin.
Pyysin tytärtäni luomaan myös tämän Merkkulan koska halusin kirjoittaa muustakin kuin paperiaskarteluasioista joita varten Merkkublogi on aikoinaan perustettu.
Tyttäreni Tiina aikoinaan innosti minua, tietokoneita hysteerisesti pelkäävää ihmistä, ryhtymään bloginpitäjäksi.
Olin jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle yllättäen jouduttuani työpaikallani kiusatuksi ja sairastuttuani niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Vastustelin ensin tottakai, enhän minä vanha eukko mitään nuorten blogihömpötyksiä tarvitsisi enkä osaisi.
Kiitos tyttäreni sitkeyden sain blogin ja sitä kautta ikkunan ulkomaailmaan.

Olen päässyt näkemään ja kokemaan paljon sellaista mistä en osannut edes uneksia.
Olen tavannut ihania ihmisiä niin virtuaalisesti kuin konkreettisestikin. Olen myös saanut paljon uusia ystäviä jotka jakavat kiinnostuksen kaikenlaisia kädentaitoja kohtaan.

Tosin yhteydenpitovälineenä toimii nykyään enemmän Facebook.
Blogikirjoittelu ja päivitykset ovat jääneet hieman vähemmälle. Toki aina kun saan jotain tehdyksi joko kortteja, skräppileiskoja, art journalia jne pyrin ne kuvaamaan ja laittamaan tuonne Merkkublogin puolelle ja neule/virkkaus - ym jutut löytyvät täältä Merkkulan puolelta.

Ja sitten tuo Lentävä Lapanen!
Siitä on tullut minulle kuin toinen olohuone.
Siellä on ihana käydä joko ostoksilla tai vaan ehkä juomassa kupin kahvia ja syömässä jotain hyvää.
Olen muutaman kerran ottanut neuleeni mukaan ja nauttinut hyvästä seurasta käsitöitä tehden ja kahvia juoden.
Ihana paikka!
Eikä tietysti unohdeta niitä ihania lankoja joita myymälä on pullollaan. Valkoimista löytyy runsaasti vaihtoehtoja myös tällaiselle villa-allergisellekin.

No niin ja sitten pitäisi haastaa muutama muukin blogikirjoittaja mukaan haasteeseen.
Täältä neulepuolelta en oikein tunne hyvin ketään bloggaajaa mutta haastetaanpa tuolta Merkkublogin puolelta joitakin.

Haastan Taru Jehkosen
              Milla Lampisen 

Olikin yllättävän vaikeaa löytää haastettavia kun aikalailla ihmiset on siirtyneet tosiaan tuonne facebookin puolelle ja blogipäivityksiä ei juurikaan tehdä.