Pitkästä aikaa!

Voi kauhistus, huomasin että oon kirjoittanut tähän blogiini viimeksi kesäkuussa!

Koko kesä ja alkusyksy on ollut aikamoista haipakkaa. Ensin heinäkuussa meni useampi viikko tyttären remonttia tehdessä, siis puolisolta ei minulta. Mutta eihän sitä toinen voi oikein lomailla kun toinen tekee remppaa!
Ja nyt on vuorossa oma keittiömme. Olen alusta saakka inhonnut edellisen asukkaan laitattamaa keittiötä ja nyt oli sitten sopiva aika tehdä asialle jotain. Maalien, kaakelilaattojen ym hankinta oli hyvä tehdä samalla kun tyttären remonttimateriaaleja hankittiin.
Seinät ja kaapit +kaappien ovet on nyt maalattu, vanhat laatat on poistettu ja uudet laitettu. Saumaus ja seinälevyn asennus puuttuvat vielä. Mutta nyt jo näyttää tosi hyvältä kun ovet on maalattu valkoisiksi, värilliset laatat on vaihdettu myös valkoisiksi ja yhdelle seinälle tuleva levy (pieniä valkoisia laattoja) odottaa asennusta.
Voi kuulostaa tylsältä kaikki tuo valkoisuus mutta omat silmäni lepäävät vaaleissa pinnoissa kaiken puujäljitelmän ja kuviokaakelien jälkeen.

Aivan kuin keittiössä olisi valotkin tehokkaammat kun vaaleus lisää myös valoisuutta.

Remppa on tietysti vielä kesken mutta kunhan kaikki on valmista ja tavarat siististi paikoillaan niin sitten vasta kunnolla näkee remontin vaikutuksen.
Noissa kahdessa alimmassa kuvassa näkyy sekin muutos, että ruskean seinäkaapin tilalle on hankittu korkea Ikean Billy-kaapisto, joka sekin on valkoinen. Se on vaan kuvassa peitetty suojamuovilla joten sitä ei kunnolla näy.
(klikkaa kuvien kohdalla niin kuvat näkyvät suurempina)

Lämpöhalvaus eli auringonpistos!!

Kävimme eilen iltapäivällä kävelyllä, minä, isäntä ja koira.
Aurinko kyllä paistoi mutta en huomannut mitään erikoista.
Kotiintulon jälkeen, olisiko ollut jotain puolisen tuntia, mua rupesi väsyttämään oudosti ja menin sänkyyn ja aattelin otta tirsat.
No, yhtäkkiä mua alkoi palella aivan älyttömästi ja vähitellen palelu muutui suoranaiseksi tärinähorkaksi. Hampaat löi loukkua ja sänky tärisi mukana. En ole kokenut koskaan mitään vastaavaa!!
Mua rupesi suorastaan pelottamaan mikä mulla on. Soitin terveysneuvontaan (10023) ja siellä hoitaja oli sitä mieltä, että mulla on alkamassa raju flunssa tai ruokamyrkytys.
Mä en uskonut kumpaakaan. Yhtäkkiä muistin, että mulla on ollut lämpöhalvaus oppikouluikäisenä. Siihen auttoi suolaveden juominen!!
Otin kuumelääkettä ja join pieniä kulauksia suolavettä (1tl suolaa lasilliseen vettä).
Olo alkoi hiukan kohentua mutta sen verran huolestutti että soitin uudelleen terveysneuvontaan. Puhelimessa oli eri hoitaja kuin aiemmalla kerralla.

Hän oli samaa mieltä, että olen saanut sen lämpöhalvauksen. Kertoi että heille on tullut saman päivän aikana useita puhelinsoittoja, joissa oireet on olleet ihan samat. Sanoi että se suolaveden juominen oli järkevää. (elimistöstä poistuu suoloja ja nestettä lämpöhalvauksen aikana ja ne täytyy korvata).

No, nyt aamulla kuume on laskenut ja olo on muutenkin parempi. Kamala väsymys vaan. No, onhan tuollainen aika kova koettelemus elimistölle kun kuume nousee niin äkkiä ym. (puolessatoista tunnissa 36:sta lähelle 39!!!)

No, olipa taas hyvä muistutus siitä, että kuumalla helleilmalla kannattaa välttää fyysistä rasitusta!!

Fibromyalgia

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa oli puolen sivun artikkeli FIBROMYALGIASTA. Sairastuin kyseiseen tautiin, tai oireyhtymäksiköhän sitä nimitetään, muutama vuosi sitten jouduttuani rajun työpaikkakiusaamisen kohteeksi.
Lääkärin mukaan taudin puhkeaminen oli suoraa seurausta kiusaamisesta.
No, sen kummemmin kiusaamiseen puuttumatta, on hyvä huomata että fibromyalgiaan suhtaudutaan yhä vakavammin myös lääkärikunnassa. Sehän on aiemmin ollut vain "vikaa naisten korvien välissä tai jopa seksinpuutteesta kärsivien akkojen hömpötystä". Nyt on pystytty myös todentamaan tämä sairaus sekä kemiallisesti että tutkinnallisesti. On pystytty osoittamaan, että potilaan kivunsäätöjärjestelmässä on vikaa.
Se on hyvä asia myös siinä mielessä, että miehillehän täytyy kaikki näyttää mieluiten matemaattisella kaavalla tai kemiallisella reaktiolla :)

Työsarkaa silti vielä riittää paljon sillä fibromyalgia ei ole vieläkään eläkeperusteinen sairaus täällä Suomessa. Esim Ruotsissa ja USA:ssa fibro on sitä ollut jo kauan.
Itse pääsin eläkkeelle kaksoisdiagnoosilla: Keskivaikea masennus sekä krooninen kiputila.

Fibromyalgikkojen elämä on yhtä taistelua kipujen, kammottavan väsymyksen sekä ennakkoluulojen kanssa.
Itse en enää edes muista minkälaista elämä on ilman jatkuvia kipuja (voimakkuus tosin vaihtelee) jatkuvaa väsymystä, jähmeyttä, kömpelyyttä (tavarat putoilevat käsistä).
Muutenkin muisti on huonontunut rajusti sekä keskittymiskyky alentunut.
Mutta kuten lehtiartikkelissakin mainittiin, tämä ei onneksi ole "kuolemaksi". Tauti ei riko niveliä eikä pahene.

Jos lukijoiden keskuudessa sattuisi olemaan joku "fibro", toivotan kaikkea hyvää, tsemppiä ja pitäkää puolenne!!
Muillekin toivotan hyvää kesää!

Ikeassa

Morjens!
Kävimme eilen sunnuntaina Vantaan Ikeassa vaatekaappiostoksilla. Mulla on "Ikea Family"- kortti, jolla sai kaikista PAX -vaatekaapeista/kaapistoista -20%. Nuorin tyttäremme asuu myös jo omillaan ja hänelle kävimme kaapin ostamassa.
Herrajjestas että siellä oli väkeä!!!
Varmaan koko pääkaupunkiseudun itäinen puolisko höystettynä muualta suomesta tulleilla oli päättänyt hyödyntää kolean ja sateisen päivän huonekaluostoksia varten. Mekin mietimme, että mahtaakohan siellä olla juuri tätä ruuhkaa mutta kun tarjous oli loppumassa, niin päätimme ottaa riskin.
Meillä meni siellä monta tuntia aikaa pelkästään siihen, että etsimme ympäri varastoa kaikkia osia, jotkaa kaappiin kuuluvat. Ikeassahan kun jokainen nippeli ja nappeli, lauta ja levy on irrallaan ja eri puolilla varastoa ja vasta kotona nämä osat saa sitten yhdistettyä enemmän tai vähemmän onnistuneesti tarvittavaksi kokonaisuudeksi :).
Kaiken huipuksi meidän olisi muka pitänyt tajuta, että myös VAATEkaappien vetimet eli ovien kahvat ja kaappien saranat  löytyvät keittiöosastolta! No....ei muuta kuin takaisin yläkertaan niitä hakemaan.
Levyt ym osat painoivat niin paljon ja olivat niin isoja, että päätimme tuhlata vielä sen verran, että hyödynsimme kotiinkuljetuspalvelun helppouden ja jätimme tavarat kuljetuspalvelun ääriään myöten täynnä olevaan varastoon odottamaan kyytiä, joka kuulemma tapahtuu parin päivän päästä.

Myötätunnolla ajattelen Ikean myyjiä, jotka varmasti olivat aivan puhki kun työpäivä päättyi! Koko ajan oli joku tai jotkut hihassa kiinni kyselemässä milloin mitäkin. No tietysti se kuuluu heidän toimenkuvaansa ja saavathan he siitä palkan mutta eilisen kaltainen ruuhkapäivä on kyllä poikkeuksellisen rankka kenelle tahansa. Sitäpaitsi kun meillä asiakkailla on se paha tapa, että puramme väsymyksemme ja kiukkumme syyttömään henkilökuntaan.

Peitto

Tervehdys taas pitkästä aikaa!
Olen suorastaan hurahtanut näihin "Isoäidin neliöihin". Niitä on kiva virkata ja valmista jälkeä tulee suit sait.
Aiemmin mietin, että niiden virkkaaminen ja lopulta yhdistäminen on hankalaa. Varsinkin ajatus siitä, että jokaisen kerroksen jälkeen pitää neliössä vaihtaa väriä.
Mutta se onkin yllättävän helppoa Pidän lankakeriä tasapohjaisessa kassissa, joka pysyy pystyssä, jolloin kerät pyörivät itsekseen kassissa. Pidän myös koko ajan kaikkien eriväristen kerien langanpäätä sylissäni jolloin värin vaihto sujuu nopsaan eikä tarvitse koko ajan olla penkomassa kassista oikean väristä kerää. Joku muovikassi on paljon hankalampi.
Suunnittelen ensin kuinka ison peiton haluan tehdä. Sitten ryhdyn virkkaamaan neliöitä ja kun niitä on valmiina
esin peiton leveyden verran, ompelen palat yhteen pitkäksi letkaksi. Sitten teen seuraavan letkan jne jne.
Muutaman valmiin letkan jälkeen ompelen letkat pitkästä sivusta yhteen. Näitä vaiheita toistan kunnes peitto on halutun mittainen.
Olen malttamaton ja haluan saada valmista nopeasti ja olen huomannut, että kun peitto valmistuu samalla kun virkkaan lisää neliöitä, niin jaksan tehdä työn loppuun.
Päinvastoin kuin jos tekisin ensin kaikki neliöt valmiiksi ja sitten vasta rupeaisin kasaamaan peittoa.

Terveisiä Virosta......

......Turin kukkamarkkinoilta!
Olimme ystäväpariskunnan kanssa ensimmäistä kertaa Virossa Turi- nimisessä pikkukaupungissa perinteikkäillä kukkamarkkinoilla.
Meitä oli bussillinen suomalaisia Matkapoikien järjestämällä matkalla. Ensin Tallinkin Superstarilla Tallinnaan ja satamasta n.1,5 tunnin ajo Turiin.
Toki meitä suomalaisia oli siellä satoja kaikkinensa kun otetaan huomioon muutkin matkanjärjestäjät.
Busseja oli parkkipaikalla useita. Toiset olivat jo pois lähdössä ja pakanneet bussinsa matkatavaraluukut täyteen erilaisia puita, pensaita, kukkia, taimia jne. Hauskan näköistä kun bussien alaosa oli kuin viidakko.
Meillä ensikertalaisilla meni paljon aikaa totuttelemiseen ja etsimiseen kun taas kokeneemmat Turin kävijät osasivat suunnistaa heti etukäteen suunnittelemiensa myyjien luokse. Monilla oli pitkät listat myyjistä ja kasveista, joita aikoivat ostaa.
Mm kasvien latinankieliset nimet olivat monien listoissa helpottamassa ostamista.
Taimissa kun oli ainoastaan vironkielisiä ja latinankielisiä nimiä.
Me ehdimme kiertää vain murto-osan alueesta, joka oli jalkapallokentän kokoinen. No....ensi kerralla ehkä osaamme suunnistaa paremmin ja tiedämme jo etukäteen mitä haemme ja mistä.

Ensi vuonna menemme kyllä varmasti uudelleen, mikäli ei mitään ihmeenpää satu.

Parveke

Tässä on meidän kesämökkimme!
Tai proosallisemmin parvekkeemme :) Mutta minä suhtaudun siihen kuin kesämökkiin koska meillä ei sellaista oikeasti ole :(

Kuten kuvista näkyy niin alkukesän lempikukkiani ovat orvokit. Muratit ovat parvekkeellamme koko kesän.
Kotona sisätiloissa eivät muratit meillä viihdy mutta parvekkeella sitäkin paremmin!

Ne ovat ensimmäisiä kasveja parvekkeella ja myös viimeisiä. Ne pysyvät vihreinä talveen asti vaikka lopetan niiden kastelun kun parveke ns laitetaan talviteloille.
Toinen intohimoni ovat kärhöt!
Mikäli talvi on leudompi kuin tämä viimeisin, ne saattavat talvehtia parvekkeellamme. Lasitus suojaa niitä tehokkaasti kylmältä.

Nämä kuvat on otettu n. viikko sitten ja koivussa oli silloin pienet hiirenkorvat. Nyt lehdet ovat jo niin isot
että vastapäisestä talosta ei näy enää mitään!!
Tänä kesänä kokeilen muitakin köynnöksiä kuin kärhöjä. Isoon lattiaruukkuun olen istuttanut säleikkövilliviinin, joka puutarhurin mukaan kuulemma viihtyy hyvin juuri lämpimällä lasitetulla ja eteläänpäin olevalla parvekkeella.

Ja kuvassa näkyvä köynnös on Japaninlaikkuköynnös (se puistoissa yleinen, jonka lehden kärjet muuttuvat aikanaan vaaleanpunaisiksi!
Amppelissa oleva kasvi on "minipetunia", joka on hauska muunnos perinteisistä petunioista. Samassa taimessa on monenvärisiä kukkia.

Toiseen amppeliin laitan joka kesä Keijunmekon. Se viihtyy myös hyvin ja kasvaa ja kukkii runsaasti.