maanantai 21. kesäkuuta 2010

Fibromyalgia

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa oli puolen sivun artikkeli FIBROMYALGIASTA. Sairastuin kyseiseen tautiin, tai oireyhtymäksiköhän sitä nimitetään, muutama vuosi sitten jouduttuani rajun työpaikkakiusaamisen kohteeksi.
Lääkärin mukaan taudin puhkeaminen oli suoraa seurausta kiusaamisesta.
No, sen kummemmin kiusaamiseen puuttumatta, on hyvä huomata että fibromyalgiaan suhtaudutaan yhä vakavammin myös lääkärikunnassa. Sehän on aiemmin ollut vain "vikaa naisten korvien välissä tai jopa seksinpuutteesta kärsivien akkojen hömpötystä". Nyt on pystytty myös todentamaan tämä sairaus sekä kemiallisesti että tutkinnallisesti. On pystytty osoittamaan, että potilaan kivunsäätöjärjestelmässä on vikaa.
Se on hyvä asia myös siinä mielessä, että miehillehän täytyy kaikki näyttää mieluiten matemaattisella kaavalla tai kemiallisella reaktiolla :)
Työsarkaa silti vielä riittää paljon sillä fibromyalgia ei ole vieläkään eläkeperusteinen sairaus täällä Suomessa. Esim Ruotsissa ja USA:ssa fibro on sitä ollut jo kauan.
Itse pääsin eläkkeelle kaksoisdiagnoosilla: Keskivaikea masennus sekä krooninen kiputila.

Fibromyalgikkojen elämä on yhtä taistelua kipujen, kammottavan väsymyksen sekä ennakkoluulojen kanssa.
Itse en enää edes muista minkälaista elämä on ilman jatkuvia kipuja (voimakkuus tosin vaihtelee) jatkuvaa väsymystä, jähmeyttä, kömpelyyttä (tavarat putoilevat käsistä).
Muutenkin muisti on huonontunut rajusti sekä keskittymiskyky alentunut.
Mutta kuten lehtiartikkelissakin mainittiin, tämä ei onneksi ole "kuolemaksi". Tauti ei riko niveliä eikä pahene.

Jos lukijoiden keskuudessa sattuisi olemaan joku "fibro", toivotan kaikkea hyvää, tsemppiä ja pitäkää puolenne!!
Muillekin toivotan hyvää kesää!

1 kommentti:

  1. Hei! Kiitos samoin! Epämääräiset väsymykset ja kivut on todettu fibroksi. Selkä leikattu 2 x ja kivunsäädöt varmaankin meni siinä taistellessa ja diagnoosin pitkittyessä jäi hermovaurio toiseen jalkaan. Ikää alle 40 v. (tapahtuessa) ja lapsia kolme.Fibron kanssa pitäisi vaan jaksaa käydä työssäkin, kokopäivää, eikä kukaan siellä osaa ajatella että näin nuorin työyhteisöstä olisi niin "romuna". Välillä vaan tuntuu että ei jaksa. Ihmiset osaa olla aika ikäviä; erilaiset ei pärjää ja taistelusta uupuu väkisinkin kun milloin mistäkin kolottaa. Taistelu jatkuu..Hyvää syksyä ja koitetaan jaksaa!

    VastaaPoista